Vaalipaneeli 29.3.

Teksti: Ida Silvenoinen ja Laura Töyräs
 Kuvat: Mikko Roininen

Koulullamme järjestettiin eduskuntavaalipaneeli, johon tulivat edustamaan Aino Syrjänen (Kristillisdemokraatit), Heidi Komulainen (Vasemmistoliitto), Niko Korte (SDP), Juha-Pekka Rusanen (Keskusta), Markus Purdy (Perussuomalaiset), Sara Sajaniemi (Vihreät) ja Nelli Berg (Kokoomus).
Kaikki kansanedustajat olivat nuoria, mikä toi lisämielenkiintoa tilaisuuteen. Paneeliin osallistuivat kaikki lukiolaiset sekä yläkoulun 9. luokkalaiset. Tilaisuuden juontivat Hanna Pääkkö ja Tuomas Repo.

 Juontajat Hanna Pääkkö ja Tuomas Repo

Vaalipaneelissa saatiin aikaan hyödyllistä keskustelua ajankohtaisista asioista: ydinvoimasta, Natoon liittymisestä ja yliopiston pääsykokeista aina homojen avioliittoon saakka.
            Alussa juontajat esittivät muutaman kevyen kysymyksen, kuten jalkapallo vai jääkiekko, lenkkipolku vai kuntosali? Kun tästä lämmittelyosuudesta päästiin, siirryttiin vakavampiin keskustelua ja hieman väittelyäkin herättäneisiin aiheisiin. Jokaisella edustajalla oli sekä vihreä että punainen lappu, jota nostamalla he saattoivat ilmaista mielipiteensä kyllä tai ei -kysymyksissä. Tällaisia kysymyksiä olivat muun muassa: Pitäisikö homopareille sallia adoptio-oikeus ja pitäisikö oppilaat valita korkeakouluopintoihin vastedes pääasiassa ylioppilastutkinnon tai ammattitutkinnon arvosanojen perusteella? Adoptiokysymykseen kaikki muut paitsi Kristillisdemokraatit vastasivat vihreällä kyllä -lapulla. Aino Syrjänen perusteli ei -kantaansa sillä, että avioliitto on miehen ja naisen välinen oikeudellinen suhde, ja että on hyvä, että lapsella on roolimallinaan sekä mies- että naismalli.

 Homoavioliitto-äänestys

          Yliopiston pääsykokeita koskevaan kysymykseen kaikki nostivat punaiset laput. Tämä tarkoitti sitä, että kaikki olivat tietyillä aloilla jatkossakin pidettävien pääsykokeiden kannalla. Juha-Pekka Rusanen sai tämän kysymyksen kohdalla puheenvuoron, ja edusti puheellaan valintakokeista yleistä mielipidettä.
Kannatatko ydinvoimaa? Tähän kysymykseen Nelli Berg vastasi kannattavansa, sillä ydinvoima kuormittaa tällä hetkellä vähiten luontoa. Aino Syrjänen oli samoilla linjoilla, mutta lisäsi, ettei antaisi jatkossa enää lisälupia uusille voimaloille, vaan kannattaisi myös biovoimaa ja uusiutuvaa energiaa.
       Taloudesta ja sen ongelmista puhuttaessa saatiin paljon keskustelua aikaan. Taloustilanteen parantamiseksi esitettiin muun muassa veronkorotuksia, innovaatioihin panostamista ja ilmastonmuutoksen muokkaamista bisnekseksi. ALV:n noston kannalla ei yleisesti oltu, sillä se koskettaisi paljon myös pienituloisia ja olisi heille haitaksi. Osa ehdokkaista oli myös valmis leikkaamaan maanpuolustuksesta ja lyhentämään asepalvelusta neljään kuukauteen. Nämä kaikki mielipiteet kuitenkin keräsivät sekä puoltajia että vastustajia.
Pelkkää punaista lappua näkyi myös Natoon liittymisen kysymyksen kohdalla. Kukaan edustajista ei ollut Naton kannalla, vaan Natoa sanottiin esimerkiksi "menneen ajan liitoksi". Väitettä perusteltiin sillä, että Nato ei vastaa enää tämän päivän maailmasuhteita. Keskustelua kirposi myös palkka-armeijasta, johon Nato saattaisi Suomenkin ohjata. Palkka-armeijaa ei olisi varaa pitää yhtä suurena kuin mitä Suomen nykyinen armeija on. Esitettiin myös, että maailmassa pitää rakentaa rauhaa ilman aseita, eikä sotilasliitto oikein edusta tätä näkökulmaa. Vihreiden Sara Sajaniemi ehdotti leikkauslistalleen maanpuolustusta.

 Sara Sajaniemi ja Nelli Berg

Turkistarhauskeskustelussa muut edustajat olivat sitä vastaan, paitsi Perussuomalaisten Markus Purdy sekä Juha-Pekka Rusanen Keskustasta. Rusanen perusteli kantaansa sillä, että mieluummin tarhaukset tehdään Suomessa kuin vaikka Kiinassa. Nelli Berg nosti punaisen lapun, mutta asiaa häneltä kysyttäessä hän sanoi, ettei kieltäisi turkistarhausta, vaan pyrkisi vähentämään kärsimystä.
                 Nuorisotyöttömyyden ongelmaa pyryttiin ratkaisemaan lukioonkin lisättävillä työharjoittelujaksoilla ja parantamalla työn saatavuutta. Opinto-ohjausta tulisi lisätä ja parantaa. Julkisen sektorin tulisi olla aktiivisempi ja lisätä nuorille suunnattuja kohtuupalkkaisia töitä. Nuorille pitäisi myös maksaa siedettävää eikä alatasoista palkkaa. Edustajat olivat yleisesti myös sitä mieltä, että jokaisen nuoren tulisi saada muukin todistus kuin riittämätön peruskoulun päättötodistus. Tämä johti Niko Kortteen ehdotukseen oppivelvollisuuden nostamisesta 18 vuoteen saakka. Todettiin myös, että yliopisto-opiskelijoiden tulisi saada ansaita menettämättä tukiaan.

 Heidi Komulainen äänessä

Keskustelua irtosi myös nuorison mielenterveysongelmien ehkäisystä. Monet ehdokkaat painottivat jo lapsuudessa tehtäviin valintoihin ja kasvatukseen. Niko Korte kertoi, että kaikki alkaa päiväkodista ja se vaikuttaa loppuelämään. Lapsien ja nuorten pitäisin päästä harrastamaan, mutta usein harrastukset todella kalliita, valitteli Nelli Berg. Berg painottaa myös, että vanhemmat, opettajat ja terveydenhoitajat ovat tärkeässä roolissa mielenterveysongelmien ehkäisyssä. KD:n ehdokkaan Aino Syrjäsen mielestä terveyden peruspalveluista ei pitäisi leikata ja nuorille pitäisi olla enemmän palveluaja tarjolla, myös ilman lähetettä.
              Paneelin herättämä keskustelu jatkui oppilaiden keskuudessa varmasti koko koulupäivän loppuun saakka. Paneelin jälkeen koulussamme järjestettiin varjovaalit, joissa koululla vierailleista seitsemästä ehdokkaasta sai äänestää omaa suosikkiaan. Oppilaat kävivätkin äänestämässä mukavan ahkerasti. Nähtäväksi jää, mitä ehdokkaamme saavat oikeasti aikaan, jos pääsevät edustamaan kansaamme eduskuntaan piakkoin järjestettävissä oikeissa eduskuntavaaleissa.

Minna Canthin vaalitulos:
1. Niko Korte (SDP) 80
2. Markus Purdy (PS) 26
3. Nelli Berg (KOK)21
4. Sara Sajaniemi (VIHR) 18
5. Heidi Komulainen  (VAS) 10
6. Juha-Pekka Rusanen (KESK) 5
7. Aino Syrjänen (KD) 2

Kuningas - armoton jammailubändi

Kirjoittanut Pekko Mussalo, kuvat Jari Mäntyvaara (Minari rock)

Tämä (artistien omin sanoin) Random, poppaileva ja jammaileva hevimetallibändi on perustettu pari vuotta sitten ihan vain jammailun ilosta. He ovat esiintyneet paikallisissa tapahtumissa esim. Henry´s Pub,Metal Night,Cover Night ja he olivat kovassa suosiossa Minari Rockissa.

Bändiin kuuluvat Aaro Lappalainen (kitarassa ja riimittelijä),
Sulo (bassossa ja solistina),Teemu (rummuissa) ja Pietu (kitarassa).

Bändiläiset kertoivat haastattelussa, että bändi perustettiin ihan vain jammailun vuoksi, ja jos yleisö ei tykkää, niin ollaan sitten hiljaa, sanoo Pietu. He kertoivat myös, että demo on tekemisen alla, mutta julkaisupäivästä mysteeriseen internettiin ei kerrottu. Sanoittaja Aaro sanoi, että kappaleet tulevat musiikista ja fiilispohjalta. Riimit sopiviksi kappaleihin ja yleisö tykkää, sanoo Aaro.

Vanhojen päivän pukuloistoa 2011

Kuvat: Anne Rissanen

Minarilaiset menevät Reunan yli

 

Koulussamme aloitettiin neljännessä jaksossa suuri projekti, näytelmä kaupunginteatterin suurelle näyttämölle. Näytelmä on käsikirjoitusryhmän suunnittelema ja ilmaisutaidon opettajamme Jari Mäntyvaaran dramatisoima ja ohjaama. Käsikirjoitusryhmä aloitti toimintansa ja näytelmän ideoinnin kuitenkin jo paljon ennen neljättä jaksoa.

Näytelmän nimi on todellakin Reunan yli, ja se kertoo tämän päivän nuorista. Nuorista, joilla elämä on rankkaa ja jokainen haluaa paeta todellisuutta omalla tavallaan. Aiheena on siis eskapismi eli todellisuuspako.

Näytelmässä näyttelevät Minna Canthin koulun ilmaisutaitolinjalaiset. Näytelmän musiikki luodaan koulumme bändin voimin, jossa on muutama vieraileva tähti ja vahvistus Musiikkilukiolta. Koreografiat ja tanssikohtaukset näytelmään suunnitellaan ja toteutetaan Musiikkilukion tanssilinjalaisten toimesta. Roolituksesta päätti Jari, ja puvustuksen ideat tulevat Kirsi Savinoffilta.

Harjoitukset ovat lähteneet hyvin käyntiin ja niitä on pääasiassa johtonumerolla kaksi. Kaikki eivät kuitenkaan harjoittele kerralla, vaan paikalla tulee olla niiden, joiden kohtauksia harjoitellaan. Näytelmään täytyy kuitenkin sitoutua kunnolla, sillä harjoituksia tulee olemaan myös iltaisin ja viikonloppuisin. Ensimmäiset viikonloppuharjoitukset pidetään 16.-17.4. ja näyttelijät saavat viihtyä koulumme salissa molempina päivinä vähintäänkin kuusi tuntia. Harjoituspaikkoina toimivat koulumme sali ja ilmaisutaidonluokka, sekä Musiikkilukion tanssisalit.

Musiikkilukiolaisten koreografiat ovat jo hyvällä mallilla, ja he suhtautuvat koulustamme tuleviin tanssijoihin hyvin ja ottavat heidätkin innokkaasti mukaan. Näytelmää tehdessä vallitsee hyvä fiilis, ja kaikilla on tunne, että projektista tulee mahtava. Kaikki odottavat varmasti innokkaina sitä, miltä kokonaisuus tulee lopulta näyttämään.

Näytelmää esitetään siis Kuopion kaupunginteatterilla toukokuussa. Kaikki Minna Canthin lukiolaiset pääsevät katsomaan näytelmää 11.5. niin sanottuun ennakkonäytökseen. Saman päivän iltana on sitten ensi-ilta lipun ostaneille. Näytelmää esitetään yhteensä neljä kertaa.

Toinen Reunan yli -näytelmästä kertova lehtiartikkeli ilmestyy toukokuussa.

Minarin penkkarit

Penkkarit alkoivat täysin perinteiseen tapaan abien aamunavauksella, jossa oli aamujumppaa ja diplomien jako. Diplomeja jaettiin koulun oppilaille ja opettajille. Jaakko Pulkkiselle jaettiin Koulun Kuningas ja Heikki Huuhkalle jaettiin Alfauros-diplomi. Aamunavauksessa oli monen muunlaistakin ohjelmaa mukaan lukien kovien karkkien heitto. Aamunavauksen jälkeen abit seikkailivat koulussamme häiriten tunteja omien opettajien luokissa ja "palkaten" oppilaita "orjiksi". Penkkarit päättyivät siihen, kun abit lähtivät penkkarikulkueeseen suurilla ja mahtavillaan rekoillaan, jotka oli varustettu tarpeellisin banderollein ja tunnuslausein. Abit ovat vielä koulussa siihen asti, kunnes he menevät vastaanottamaan päättötodistuksensa ja valkoisen lakin, jota itsekin himoitsen.

Kirjoittanut Pekko Mussalo

Penkkareiden parhaimmistoa
Teksti: Ida Silvennoinen, kuvat Laura Töyräs

Tässäpä mielestäni penkkareiden parhaimpia asuja:

Emilia Kasper oli pukeutunut merirosvoksi. Asuun oli panostettu verkkosukkahousuja ja huulipunaa myöten. Myös miekka kulki mukana niinkuin oikealla merirosvolla kuuluukin.

Maiju Tikkasen Lady Gaga-asu oli ehkä päivän onnistunein. Neidon laulunlahjoja emme päässeet kuuntelemaan, mutta asusta ei gagamaisuuttaa puuttunut.

Kaisa Kauppinen, Inka Reijula ja Anna-Mari Paasonen olivat keksineet kivan teeman asuihinsa, joka ei jäänyt keneltäkään huomaamatta. Meksikolaisten kaunottarien asut olivat onnistuneet kaikin puolin.

Eeva Siekkinen oli syötävän suloinen ilmestys geisha-puvussaan. Aikaa vievä meikki oli vaivansa arvoinen, sillä Siekkistä tuskin erotti oikeasta geishasta.

Itete-kuulumisia

Alla Jaakko ja Mari Joukaisen terveiset Tansaniasta.

Itete 19.2.11

Aikamme täällä Itetessä alkaa olla vähissä.Tekee mieleni

vielä kertoa viime aikojen tapahtumista.

Tuo jo ennakkoon mainostettu lasten juoksukilpailu oli pari

viikkoa sitten.Ystävämme Robson oli koonnut ennakkoon

ilmoittautuneet 13 tyttöä ja 13 poikaa 6 -14 vuotiaita

lapsia.Innostus oli valtava ja vauhtia riitti niin, että toimitsijat

(Jaska, toht.Laurema, Robson ja minä) eivät meinanneet

pysyä vauhdissa mukana.Sarjojen kolme parasta saivat erityispalkinnot ( t-paitoja,urheiluhousuja,sukkia,vesivärit ,vihkoja

ym) ja jokainen kilpailija sai komean mitalin kaulaansa ja

pienen mehupullon. Onneksi Robson tunnisti lapset ja

pystyi toteamaan maaliintulojärjestyksen.Olihan lapsilla

myös numerolaput kaulassaan.Meidän silmissämme nuo kaikki lapset ovat

samannäköisiä. Lohdutuspalkintojakin oli mm. hammasharjoja,värikyniä,

kiiltokuvia ym. Niistä vain meinasi tulla sota. Paikalle oli tullut paljon

muitakin kylän lapsia ja hekin halusivat palkintoja.

   Samoihin aikoihin tuli myös tilaisuus vierailla paikallisella

ala-asteella.Oli määrä viedä koululle Petäjäveden

koululaisten valmistamat lahja mollamaijat ja

kangaslaukut. Koulun pihalla kirmaili 520 lasta välitunnila,

kun menimme koululle. Rehtorilta oli tilattu audienssi ja

hänen kansliassaan asia esiteltiin.Mukana oli kuvia

lahjojen tekijöistä ja myös esittely Petäjäveden komeasta

Maailmanperintökirkosta.

     Mollamaijat esiteltiin koulun nuorimmille oppilaille. Oli shokeeeraavaa

astua luokkaan, jossa istui yli 90 esikoululaista ja ekaluokkalaista lasta

paripulpeteissa.Lapsilla oli matematiikan tunti meneillään

 ja jokaisella oli liitutaulu edessään, johon harjoittelivat

laskutehtäviä.Oppikirja näytti ihan samanlaiselta kuin

Juuson matikan kirja muutama vuosi sitten,kieli vaan oli

swahilin kieli.Osalle oppilaista jaettiin nuket valokuvausta

varten .Ei niin suurelle joukolle voitu alkaa jakamaan nukkeja, joita oli

 24 kpl.Opettaja otti ne sitten haltuunsa ja hän käyttää niitä jossain

opetustilanteessa.Olkalaukut jäivät

jaettavaksi isommille lapsille mahdollisesti

oppisuoritusten palkintoina.Myöhemmin kävin vielä

valokuvaamassa laukkuja lavastettuna lasten käytössä.

Petäjäveden koululaiset odottavat innokkaasti kuvia

lahjojen perillepääsystä.

   Koulussa on vain viisi opettajaa ja voi hyvin kuvitella

työmäärän, minkä nuo opettajat takevät. Kuulin, että on vaikea saada opettajia näille syrjäseuduille.Tuossakin koulussa on täyttämättömiä opettajan virkoja varmaan useita.

En tiedä, olenko oikea henkilö kertomaan täkäläisistä kouluoloista,

mutta vielä parin päivän takainen yläastevierailu pitänee kuvailla.

      Olin toivonut Bettyltä ja mama Nasarethilta käyntiä paikallisella yläasteella.Koulu sijaitsee n 3 km päässä täältä aivan huikean maiseman tuntumassa.Nuo samat Livingston vuoret, joita ihailemme täältä ylängöltä ovat kaukana, ne hallitsevat maisemaa tuon koulun tuntumassa. Koko koulualue oli uskomattoman siisti täysin poiketen täällä tavanomaisesta näkymästä, jätteineen ja roskineen.Koulussa on 560 oppilasta ja saapuessamme koulun pihalle oli aivan hiiren hiljaista. Oppitunnit olivat tietysti meneillään.Muutamia lapsia liikkui pihalla ja heti osuivat silmään tyttöjen yhtäläiset siistit koulupuvut.

    Rehtori johdatti meidät kansliaansa, joka oli suuri plyyshi- verhoilluin huonekaluin varustettu huone.Tarjolle tuotiin Coca-Colaa paikalliseen tapaan pullon suulta nautittavaksi.Hän kertoi koulun toiminnasta

tietysti englanniksi.Se kyllä ihmetyttää, että koulun

opetuskieli on pääosin englanti ja ala-asteen jälkeen

lapsilla englannin taito on aika vähäinen.Surullista oli kuulla,

että tuossa koulussa opiskelee tällä hetkellä 200

orpolasta ja nyt alkaneella level 1 llä on 40 orpoa.On

tietysti onnekasta, että nuo lapset ovat voineet aloittaa yläasteopinnot,

mutta jos jatkossa tarvittavaa rahoitusta ei tule mistään, yläasteen koulutie

 on poikki.

    Tuolla samaisella yläasteella level 2 :lla opiskelee myös

Robson ,jota aivan alussa avustimme rästiin jääneissä

koulumaksuissa.Samoin kuin kaksi muuta orpolasta isoäidin

huostassa oleva Tobias ja tätinsä huostassa oleva

Tide alottivat nyt vuoden alussa yläasteen ystäviemme

antamien lahjoitusten turvin.Tuo yläasteen alkurahoitus ei

ole meidän rahassamme kovin suuri, n 150 €, mutta se riittää pitkälle.

Inner-Wheel naisten lahjoittamista varoista maksettiin noiden lasten

koulupuvut. Olin toivonut, että saisin ottaa kuvia koululaisista.

Rehtori oli hetken poissa ja kertoi, että kuvattavat lapset ovat pihalla valmiina.

Iso joukko level 1 lapsia oli lähes sotilallisessa rivissä pihaviheriöllä.

Kaikilla oli siistit yhtäläiset kouluasut. Myös Tobias ja Tide tuli kuvattua erikseen.

    Kaikin puolin vaikutti siltä, että koulussavallitsee erinomainen kuri ja järjestys.

Niin varmaan pitää ollakin, kun on niin suuret oppilasmäärät luokissa.

Tapasimme myös muita opettajia, ja kuulin, että sielläkin, kuten ala-asteella,

oppilasmäärät luokissa ovat aineestariippuen 50-100 oppilasta.

    Tässä koulussa on 10 opettajaa. Kuulosti siltä, että rehtori

oli huolestunut rahapulan vuoksi koulun keskeyttävien

lasten kohtalosta. Eikä tarvinne pohtia, mikä on

pääasialisin syy tuohon orpolapsipaljouteen.Toinen

huolestuttava syy koulun kskeytymiseen on tyttöjen liian

varhain alkanut ei toivottu raskaus.Tässäkin pihapiirissä

tuo on valitettava asia.Tähän ja muihin vastaaviin

ongelmiin me emme voi vaikuttaa, ihmetellä vain ja toivoa,

että asiat saisivat paremman käänteen.

    Vielä muutama sana Busoka Villagen orpolapsista,joista

kerroimme ja näytimme kuvia jo viime reissumme jälkeen.

Muutama viikko sitten eri vaiheiden jälkeen Bettyn ja

Nasrethin kanssa löysimme tuon perheen asumuksen

n.10 km matkan päässä täältä.En koskaan voinut kuvitella,

miten tuo porukka asuu. Huonokuntoinen iso-äiti, lapset :

Tumpale 14v, Festo 11v, Eneck 10v ja Atu 3v. Pieni

ikkunaton savimaja on heidän kotinsa ilman mitään

”mukavuuksia”,vesiposti puolen km päässä ,ainoa

keittopaikka on tulisija majan edessä. Perheen tilanteesta

voisi kertoa enemmänkin, mutta jätetään se siihen kunnes

voin näyttää kuvia.

    Kiitos hammaslääkärini Jaanan ,hänen

antamallaan lahjarahoilla on ryhdytty tositoimiin tuon

joukon elämän helpottamiseksi. Betty on toimittanut

perheelle jauhoja ja riisiä ja viime viikolla ostimme

Tukyusta sekä Eneckille että Atulle vatteita ja Atulle

kengät second-hand myymälästä.Täällä on melkein

suositus käyttää second hand myymälöitä, jos haluaa

ostaa kunnon jalkineita kiinalaisten tuotteiden sijaan.

Viime perjantaina tuo isoäiti taapersi tänne Feston 11v

pojan ja Atun kanssa kiittämään saamastaan avusta.He

saivat myös mukaansa Bettyn ostaman 15 kg säkin

kuivattuja papuja ja nuo hankkimamme vaatteet.

   Papusäkki nostettiin Feston pään päälle ja Atun mummo

kietoi selkänyyttiin. He lähtivät paluumatkalle Busoka -Villageen.

 Olin huolestunut,miten he selviytyvät kotiin,muuan

sairaalan työntekijäpoika lähti heitä saattamaan

alkumatkalle.Tänä aamuna meitä kohtasi yllätys.Tuo

samainen Festo poika tulikin ovellemme kainalossaan

elävä kana.Mummo oli lähettänyt hänet matkaan, kiitollisuuden

osoituksena kana edellisen viikon avustuksista. Meille mieluisaa vaihtelua

ruokavalioon.Tänään nautimme sitä jo lounaalla. Festo jatkoi vielä matkaa

tuon saman sairaalan työntekijäpojan kanssa. Lwangan

markkinoilta on tarkoitus ostaa hänelle koulukengät. Pojan

koulunkäynti oli keskeytynyt luultavasti koulupuvun

puuttuessa. Hän sai viime viikolla uuden koulupuvun ja

tänään toivottavasti löytyvät myös kengät. Lwangan

markkinoille on myös melkoinen matka, n 7km. Kuulostaa

varmaan aika hurjilta nämä kilometrit, joita nämä ihmiset

täällä kulkevat.

   Pari päivää sitten Betty oli pyytänyt meitä mukaansa

Lufilioon, kylä n.7 km päässä. Hän oli kertonut, että hänellä

on siellä Shop. En oikein osannut kysyäkään, mikä Shop?

Kuinka ollakaan, hän on perustanut pienen apteekin

lähikylään. Ihmeeksemme,ihan oikea apteekki.Hänellä on

siellä palkattu kokopäiväinen myymäläapulainen. Lähes

viikottain Betty kävelee sinne tarkastamaan, miten

business sujuu. Tuo kulku sinne ja takaisin pitkin mäkistä

tietä oli meille varsinaisille hölkkääjille voimia koetteleva

suoritus. Mutta kuten monta kertaa todettu asia,nämä

ihmiset ovat ihan lapsesta saakka tottuneet kulkemaan

jalkaisin pitkiä matkoja. Tuo Festo-pojan suorituksista olisi

hyvä ottaa mallia meidänkin koululaisten.

    Tässä näitä viime aikojen kuulumisia.Jaksanetteko lukea

kaikkea.

Terv.Marja. Terveiset myös Jaskalta

Hädässä apua annetaan

Keskiviikkona 15.9 oli koulullamme aamunavaus, joka edelsi Nälkäpäivä-keräystä. Aihetta käsittelivät ortopedi Jaakko Joukainen ja hänen vaimonsa Mari Joukainen, jotka ovat olleet auttamassa Länsi-Tansaniassa olevaa sairaalaa. Joukainen näki internetissä olevan Punaisen Ristin hakemuksen, jossa haluttiin länsimaalaisia lääkäreitä Afrikkaan avuksi. Sairaalassa ei ole käytössä minkäänlaista lääketieteellistä teknologiaa, joka auttaisi kärsiviä.

Joukaiset lähtevät takaisin Tansaniaan jatkamaan työtäänsä ja he tulevat olemaan yhteydessä Minariin.